En ole niitä ihmisiä, jotka varastoisivat kaikkia ihania leluja ja vaatteita lapselle, josta ei ole tietoakaan vielä. En ole tehnyt sitä silloin, kun luomuna yritimme tulla raskaaksi, en lapsettomuushoitojen aikana enkä ajatellut tehdä niin nytkään. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta.

Kävin eilen Suomalaisessa kirjakaupassa ostamassa itselleni paketin pukinkonttiin. Adoptiomatkan kävin hakemassa. Olen seurannut Aboptiomatka-blogia sen alusta saakka. Ilmeisesti jossakin alitajunnassani olen tiennyt jo vuonna 2005, että adoptio on "meidän juttu", vaikka silloin emme vielä olleet edes pahemmin lapsenhankinnasta keskustelleet.

Suomalaisen tiskillä myyjä ystävällisesti kysäisi haluaisinko ostaa cd-levyn, josta menee sitten lahjoitus hyväntekeväisyyteen. Olin jo kieltäytymässä, kunnes tajusin, että kyseessä onkin 10 euron hintainen satu-cd, josta menee 5 euroa Pelastakaa lapset ry:lle. Arvaatte varmaankin lähtikö cd mukaan vai jäikö hyllyyn :)

Ajattelin ensin, että antaisin levyn lahjaksi jollekin ystäväni lapselle. Mutta sitten päätin jättää sen meille kotiin. Ehkä voin tämän yhden tavaran jättää odottamaan meidän omaa lastamme? Vaikka varmaahan lapsen saanti ei vieläkään ole. Se on varmaa vasta sitten, kun lapsen saa syliinsä.