Olemme tulleet siihen tulokseen, että haluamme adoptoida lapsemme ulkomailta. Mutta mistä? Vaihtoehtoja ovat käsittääkseni Venäjä, Kiina, Thaimaa, Filippiinit, Intia, Etelä-Afrikka, Etiopia, Kenia ja Kolumbia.

Olemme miettineet, mikä olisi lapselle parasta. Tai sanotaanko, että mistä maasta tuleva lapsi sopeutuu Suomeen parhaiten kulttuuritaustansa ja ulkonäkönsä puolesta. Ja ei, kyse ei ole siitä että emme hyväksyisi tai rakastaisi vinosilmäistä tai tummaihoista lasta. Päinvastoin! Mutta meille on myös tärkeää se, että lapsen elämää Suomessa eivät rajoittaisi liikaa rasistiset idiootit, joita maastamme vielä löytyy paljonkin.

Moni lukija (jos tänne siis lukijoita eksyy) on varmastikin kanssani aivan eri linjoilla asiassa ja minua pidetään itsekkäänä. Lapsi otetaan siksi, että huono-osaiselle lapselle halutaan antaa hyvä koti ja avaimet hyvään elämään. Ei siksi, että minä haluan kauniin lapsen jota voin esitellä kylillä. Ja kyllä, tiedän tämän. Mutta miksi en samalla voisi toivoa lapselle helpompia lähtökohtia? Sitä, että hänet hyväksytään mukaan leikkeihin ihan niin kuin muutkin?

Tokihan maailma on voinut muuttua, ja onkin muuttunut, niistä ajoista kun olen itse ollut lapsi. Tämä siis 80-luvulla. Mielelläni kuulisin kokemuksia ulkomailta adoptoitujen lasten vanhemmilta siitä, miten lapsi on otettu vastaan päiväkodeissa ja kouluissa ja kuinka suuri haaste erilainen ulkonäkö on ollut.